Tulevaisuus tutuksi

”Miten valmistaa ihmisiä tulevaan, josta emme tiedä mitään?”, pohdiskeli eräs ammattikorkeakoulussa työskentelevä tuttavani. Tulkitsen tuosta lauseesta huolen kolmesta asiasta: tulevaisuudesta, ihmisistä ja omasta kyvystä tukea muita. Huolet ovat aiheellisia ja monen huulilla tänä päivänä niin johtamisessa kuin nuorten elämää tarkasteltaessa. Näkökulmaa vaihtamalla huolia voisi pyrkiä hälventämään:

1. Tiedämme tulevaisuudestamme JOTAKIN, vaikka tulevaisuus tuntuu mediaa seuratessa olevan hämärän peitossa. Todennäköisesti tulevaisuudessakin meille kaikille on tärkeää, että teemme työtä: jokainen tarvitsee itselleen mielekästä tekemistä. Todennäköisesti toimimme jatkossakin paremmin, jos toimimme yhdessä: halu ja taidot olla muiden kanssa vuorovaikutuksessa varmistavat jatkuvaa oppimista ja turvallisuutta lisäävää yhteenkuuluvuutta. Vaikka mitä tapahtuisi, suuri merkitys on sillä, kuinka hyvin saamme oman henkilökohtaisen potentiaalimme käyttöön. Tulevaisuutta emme voi ennustaa, mutta näitä osaamisia vahvistamalla etenemme turvalliseen, ympärillemme hyvää synnyttävään ja omaa hyvinvointiamme edistävään suuntaan. Tulevaisuus rakentuu parhaillaan tämän päivän teoissa ja ensi viikon kalenterimerkintöjen priorisoinnissa.

2. Voimme luottaa siihen, että ihmiset tekevät päätöksiä ja elävät elämää, jotka ovat juuri heille oikeat, vaikka ihmisistä, nuorista tai vaikka omista tiimiläisistä on luonnollista kantaa huolta. Olen työssäni huomannut, että ihmiset ajattelevat varsin johdonmukaisesti ja pyrkivät unelmiaan kohti, vaikka ensinäkemältä ei aina siltä vaikutakaan. Elämän matkalla ihminen oppii monenmoista. Erityisesti jälkikäteen harhapoluiksi huomatut vaiheet ovat parhaita opettajia. Ihminen siis kasvaa jatkuvasti enemmän omaksi itsekseen, kun hän saa kulkea omaa polkuaan. Jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija ja hänen on tarpeen kulkea polkua omalla tavallaan.

3. Roolimme kanssakulkijoina on olla toisia ihmisiä: kuuntelijoita, ymmärtäjiä, kysyjiä, ihmettelijöitä ja kumppaneita haaveiluun ja ideointiin. Ihmisen omat vahvuudet, ominaisuudet, osaamiset ja verkostot, ovat korvaamattomia kannattelijoita, joiden olemassaolon hahmottaminen ja muistaminen on ratkaisevan tärkeää muuttuvan maailman vauhdissa. Kanssakulkijoina - esihenkilöinä, opettajina, vanhempina tai vaikka kollegoina - meidän tehtävämme on tuoda noita vahvuuksia ja voimavaroja näkyviksi ja auttaa niiden käyttöönotossa.

Elämää emme voi ennustaa, kuten maailman tapahtumat viime vuosina ovat osoittaneet. Emme kuitenkaan ole tuuliajolla vaan voimme vaikuttaa ainakin siihen, millaisen näkökulman asioihin valitsemme sekä tekoihin, joita arjessa joka päivä teemme.

20.3.2023 Elina Lillstrang