Tunne siitä, kun olet voimavara

Miksi lakkoillaan, vaikka niin monet asiat ovat työelämässämme hyvin? Politiikkaa, rakennemuutoksia ja edunvalvontaa on varmasti meneillään olevan lakkoilun taustalla. Kiinnostavaa on ihmisen tarkoituksen ymmärtäminen: miksi ihminen tekee henkilökohtaisen valinnan olla lakossa? Onko mahdollista, että yksi syy valita lakko olisi, ettei työnantajan viesti ihmisen tärkeydestä osaajana ja merkityksellisyydestä omana itsenään ole täysin tavoittanut ihmisen omaa kokemusta työntekijänä olemisesta?

Työpaikoilla tehdään hartiavoimin töitä, jotta ihmiset valitsisivat tämän työpaikan jatkossakin, jotta he viihtyisivät, saisivat toteuttaa itseään, kehittyä ja kasvaa. HR ja johto pyrkivät parhaaseensa ja rakentavat hyvin monipuolisesti erilaisia prosesseja, ohjelmia, koulutuksia, palveluita ja toimenpiteitä (kirjo on hyvin laaja) saadakseen ihmiset voimaan hyvin. Miksi niin monet ihmiset silti kokevat, ettei heidän tarpeitaan ymmärretä? Miksi toimenpiteet eivät saavuta ihmisen aitoa kokemusta monipuolisuudestaan huolimatta?

Uskon, että kyse on tunteesta, kokemuksesta. Ei riitä, että työnantajat voivat osoittaa tekevänsä monia toimenpiteitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Työnantajan pitää pystyä mahdollistamaan työntekijöille pääsy sen TUNTEEN äärelle, että he todella ovat yrityksen tärkein voimavara.

Johdon tahto on aidosti hyvä, mutta miten tunteen saa välittymään ihmisille? Ratkaisu on aito kohtaaminen ihmisten välillä. Aivan joka hetki ei ole niin väliäkään, keiden välillä. Pääasia on, että ihminen saa ajatella ääneen, tulee kohdatuksi ja ymmärretyksi. Keskustelun pohjalta hänen on helpompi arvioida vaikkapa työnantajan tai muiden ihmisten motiiveja, omia tarpeitaan tai kokonaistilannettaan.

Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta kasvaakseen, sopeutuakseen ja voidakseen elää hyvää elämää. Ihmiset eivät välttämättä osaa edes pyytää tai sanoittaa tätä tarvetta ja siksipä työnantajan kannattaakin erilaisia kohtaamisia synnyttää. Ikävien tilanteiden läpikäynti, iloisista asioista yhdessä nauttiminen ja kaikki tältä väliltä on opittava muotoilemaan voimavarojen näkökulmasta. Uskon, että oikotietä tässä ei ole vaan meidän on opittava ymmärtämään toinen toisemme todellisuuksia ja olemaan empaattisia. Eivät ihmiset kaipaa sitä, että saisivat aina oman tahtonsa läpi vaan oman kokemuksensa jakamisen mahdollisuutta, yhteisen tilannekuvan muodostamista ja asioiden tarkastelua eri perspektiiveistä.

Ihmisiltä jäävät usein hyvät aikeet ja toimet huomaamatta - ei tarkoituksellisesti vaan, koska elämä. Ihmiset unohtavat kiinnittää huomionsa ympärillä jo oleviin hyviin asioihin ja jopa omiin vahvuuksiinsa. (Moni sanoo tämän ääneen Kasvukeskustelun® päätteeksi.) 

Ilman tunnetta, aitoa kokemusta, kehittämistoimet muistuttavat ihmisten näkökulmasta kevätjuhlaliikkeiden jatkuvaa esittämistä. Mutta, kun ihmiset muistavat vahvuutensa, näkevät onnistumisensa ja hyvät asiat ympärillään, he alkavatkin hahmottaa itsensä aktiivisena ja osaavana. Näin ihmiset voivat kokea ja tuntea todella olevansa arvoissa ja juhlapuheissa usein mainittu yrityksemme tärkein voimavara.

5.2.2024 Elina Lillstrang