Vaihtoehto quiet quittingille   

Quiet quitting puhuttaa: Ihmiset rajoittavat työn tekemistä vastalauseena suorittamiselle ja pyrkivät suojelemaan itseään hurjalta elämäntahdilta. Ilmiö on varsin ymmärrettävä loppumattomien mahdollisuuksien ja odotusten maailmassa. Jotenkin elämäänsä pitää pyrkiä hallitsemaan pysyäkseen kasassa ja hahmottaakseen elämänsä kokonaisuutena.

Vanhassa tarinassa liikemies ja kalastaja kohtaavat rannalla. Liikemiestä häiritsee kalastajan seesteinen meininki ja hän pyrkii auttamaan, jotta kalastaja voisi saavuttaa enemmän. Kalastaja ei selvästikään apua kuitenkaan tarvitse. Hänellä on kaikki hyvin ja hän keskittyy olennaisiin asioihin. Miehillä on eri käsitykset siitä, mikä on tarpeen. Voit lukea yhden version tarinasta täällä (englanniksi). Tarinasta käy selvästi ilmi, että kalastaja toimii fiksusti. Liiketoiminnan kasvun ja työelämän kannalta elämän merkityksellisiin asioihin keskittyminen ei kuitenkaan riitä, vaan pitää saada myös aikaan asioita. Kyseessä on selvästi paradoksi, joka on läsnä ihmisten elämässä juuri nyt.

Saadaksemme samanlaisen elämän, kuin kalastajalla on, meidän tarvitsee tehdä VÄHEMMÄN. Kyse ei ole kuitenkaan quiet quittingista vaan harkitummasta ja valitusta toimintatavasta, jota voimme opetella elämään todeksi. Olkoon toiminnan nimi vaikkapa quiet acting ja sen perusperiaatteet seuraavanlaiset:

1) Elä ydintehtävääsi kaikessa tekemisessä. Punainen lanka on voinut hukkua vuosien saatossa monenmoisen tekemisen, vaatimusten ja olettamusten, somen, ruuhkavuosien, kriisien sun muun alle, mutta se on olemassa. Kaikki, mikä liittyy ydintehtävän - sen mikä lukee työsopimuksessa JA sen minkä vuoksi elämää elän - edistämiseen on tarpeellista. Jotkut asiat ja tehtävät liittyvät ydintehtävään hyvin kiinteästi, jotkut löyhemmin, jotkut eksplisiittisemmin, jotkut intuitiivisemmin. Tärkeimpiin tehtäviimme ihmisinä monimutkaisessa maailmassa tänään kuuluu nähdä yhteys ydintehtävän ja arkisten puuhien välillä ja toimia niin, että ydintehtävän edistäminen toteutuu (ainakin vähän paremmin kuin eilen).

2) Luota systeemiin. Tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme myös sitä, että meitä tarvitaan. Jaetaan ajatuksiamme ja kokemuksiamme, minkä seurauksena huomaamme, miten lopulta olemme aika samanlaisia. Kun näemme muiden ihmisten tekevän asioita aikalailla samaan suuntaan, voimme välillä huokaista, kun asiat etenevät, vaikka vuorotellen huilaammekin.

3) Seuraa rytmiäsi. Sydämen syke, vuodenaikojeen vaihtelut sekä elämän kiertokulku ovat esimerkkejä luonnollisesta elämän syklisyydestä. Elämme rytmissä kaikkialla: kroppamme ja mielemme, myös sosiaaliset suhteemme, hengittävät erilaisten asioiden, näkökulmien ja ajanjaksojen vaihtelusta. Jotkut rytmit ovat ihmisille yhteisiä, toiset yksilöllisiä. Yhteisestä rytmistä on paljon iloa ja hyötyäkin, esim. palaverikäytännöt jäsentävät työarkea ja vahvistavat viestintää ja yhteenkuuluvuutta. Yksilöllinen rytmi on voimarava, jota on kohdeltava kunnioittaen ja kestävällä tavalla. Hyvinvointia mittaavat laitteet pyrkivät tässä meitä auttamaan ja monille ne tuntuvat olen ainakin yksi etappi matkalla oman rytmin huomaamiseen. Joillekin laitteet tuntuvat ulkoisilta ja he tarvitsevatkin oman rytminsä tunnustelua intuitiivisemmin. Löytyneen rytmin voi huomata vaikkapa ilosta arjessa, aikaansaamisen kokemisesta ja myönteisestä palautteesta, koska se säteilee monille elämänalueille.

4) Tee konkreettisia tekoja. Perusasioiden ja tavallisten töiden tekeminen vievät aikaa ja niille pitää suoda riittävästi tilaa. Tärkeimpien asioiden valmistelulle, toteuttamiselle ja jatkohoidolle pitää olla niille osoitettu tila ja aika, mitkä hämmentävän usein jäävät sälän jalkoihin. Ajatukset ovat tärkeitä ja niitä on äärimmäisen tärkeää haastaa tämän tästä, mutta ei ihan koko ajan. Voit tehdä vähemmän, kun teet enimmäkseen olennaisia asioita valmiiksi kerralla.

5) Hyväksy elämän monimutkaisuus. Kaikesta ei tule merkintää ansioluetteloon eivätkä lapset kiitä päivittäin panoksestasi heidän kasvuun. Aikuisena elämiseen kuuluu oppia näkemään myös pidempiä kaaria ja kaukaisempia kausaalisuhteita. Tärkeintä on hyväksyä elämän monimutkaisuus ja se, että elämään kuuluu kaikenlaista. Voimme itse valita asiat, teot ja porukat, joissa haluamme olla mukana ja kun näin teemme asiat, etenevät oikeaan suuntaan (ks. Kohdat 1 ja 2). On myös lupa päätyä elämän varrella tai eri elämänalueilla painottamaan asioita eri tavoin: tänään voi olla tärkeää SEKÄ keskittyä kokemaan lapsen kanssa jotakin arkista ETTÄ olla mukana osoittamassa potentiaaliselle sijoittajalle missiosi merkitystä maailmalle. Jokaisen elämään kuuluvat hyvin monenlaiset asiat, tunteet ja vaiheet.

Quiet quitting on riskialtista, kun se on sattumanvaraista. Quiet acting on harkitumpaa ja samalla kestävämpää - kaikkien kannalta.

28.9.2022 Elina Lillstrang  

Tilaa uusimmat sisällöt sähköpostiisi

Jätä yhteystietosi

Free AI Website Maker